Tapio Salanderin muistelmia

Mika Ahola on varmuudella koko enduromaailman valovoimaisin kuljettaja. Muillakin oli titteleitä, mutta mikamaista tyyppiä ei ollut kukaan. Kun on itseluottamusta riittävästi, se näkyy myös ulos.

Hän oli värikäs persoona. Mahdottoman sosiaalinen, aina asiaa kaikille, oma mielipide joka asiasta ja aina hän sanoi sen myös ääneen englanniksi, italiaksi tai espanjaksi. Mika piti hyvistä viineistä, hyvästä ruoasta, eikä omien sanojensa mukaan koskaan syönyt mitään "hidasta" eläintä, etanat eivät kelvanneet.

Vuosien kuluessa yhteistyömme Mikan kanssa muutti muotoaan. Työsuhteesta tuli kahden aikuisen ihmisen ystävyyssuhde. Mika oli myös koko meidän perheen idoli. Me emme osanneet pitää häntä Tähtenä, hän ikään kuin kuului perheeseen. Tähteys oli kaukana hänen lukiessaan meillä satuja pienille pojilleni. Minulle Mika oli tärkeä kalakaveri, kolmelle pojalleni moottoripyöräidoli, ja heistä erityisesti Tommille myös heavy music -idoli, heillä kun fanittivat samoja bändejä.

Mielestäni Mika oli vieläkin kovempi kalamies kuin enduromies. Uuden-Seelannin Six Days Enduro -kisassakin Mika oli päiväetapin aikana havainnut mielenkiintoisen kalapaikan. Kun kilpailijat 8-10 tunnin kisapäivän päätteeksi ajoivat huoltoon, otti Mika virvelin ja lähti illaksi kalaan. On myönnettävä, että kun Mika historian vanhimpana voitti vielä maailmanmestaruuden, ehdin jo pohtia, että kilpaura alkaa lähtulevaisuudessa olla takana. Mietin, että sitten saan reissuille mukaan todella kovan kalakaverin.

Ammatillisesti oli upeaa seurata Mikan perusteellista ja antaumuksellista valmistautumista aina seuraavaan kilpailukauteen. Erityistä oli myös nähdä, kuinka kisoissa Mika otti yleisönsä, kuinka hänellä oli aikaa kanssakilpailijoillekin.

Marika oli Mikan ajaessa koko enduron MM-sarjan keskipiste. Marika otti aikoja maastokokeilla ja patisti Mikaa miettimään, missä voisi parantaa seuraavalla kierroksella. Marika oli Mikan henkilökohtainen avustaja ja valmentaja, samalla kun "Marika Tour” hoiti kaikki käytännön asiat. Marika ja Mika olivat yhdessä aivan lyömätön pari, jonka yhteispelillä oli suuri merkitys Mikan menestymisessä. Kun Mika sai Marikan rinnalleen, tästä kaksikosta tuli mielettömän kova pala muille purtavaksi.

Mikaa luonnehdittiin oman tien kulkijaksi. Positiivisessa mielessä Mika vain loi omanlaisensa maailman endurosta, ja tiesi mitä teki. Ammattina enduro-kuljettaja, joka valitsi ajopaikan sen mukaan, missä maksettiin kunnon palkkaa. Ja vastaavasti ajoi parhaan mahdollisen tuloksen työnantajansa kalustolla.

Arvostan myös sitä, että moottoripyöräilijällä oli toinenkin elämä. Siihen liittyivät mm. valokuvaaminen ja sukeltaminen. Ajatuksena oli endurouran jälkeen perustaa Filippiineille sukelluskoulu, minkä eteen Mika ja Marika jo ehtivät tehdä ahkerasti töitä. Mika ei koskaan leveillyt saavutuksillaan, viimeiseen asti Mika ajoi vanhalla pakettiautollaan, jonka kanssa lupasi jäädä yhtä aikaa eläkkeelle.

Kun onnettomuus sitten sattui, en pariin viikkoon tajunnut tilanteen vakavuutta. Marikan päivittäisistä puheluista Espanjasta se alkoi kuitenkin välittyä. Ihan karmea shokki lopulta kaikki tapahtunut oli.

Mika halusi aina olla auttamassa juniorikuljettaja ja ehti jo muutamille avata tärkeitä ovia.

 

- Tapio Salander -