Marikan muistokirjoitus 2014

On kulunut hieman yli kaksi vuotta siitä kun lähdit. Silti muistan kaiken kuin se tapahtuisi juuri nyt. Olen katsellut elämäämme kuin videonauhaa niin monta kertaa, aina lisää muistoja mielessäni kelaten. Olen ollut niin onnekas, kun pääsin elämään yhteistä taivaltamme yli 12 vuoden ajan. Se aika opetti minulle niin paljon, ja nyt niistä kaikista kokemuksista pitää olla vain maailman onnellisin ihminen.

Sinä olit aivan uskomattoman vahva ihmisenä. Sinua ei koskaan kiinnostanut, mitä muut ihmiset ajattelivat sinusta tai sinun tekemisistäsi. Elit omaa elämääsi, et muiden. Teit aina kaiken sen, mistä haaveilit ja mitä halusit. Sinulle ei kelvannut tavallisten ihmisten normaalit, siistit vaatteet tai kengät. Ei, sinulle piti aina olla jotakin erilaista. Pitkät, kauniit hiuksesi olivat myös sinulle tärkeät. Ei haitannut, vaikka kuinka moni yritti saada sinua niitä leikkaamaan. Päinvastoin, saithan niiden avulla hankittua itsellesi jopa Paul Mitchellin sponsoriksi, minkä jälkeen oli shampoo ja hoitoaineasiat kunnossa.

Sinua ei kiinnostanut pankkitilisi saldo. Riitti, että huolehdin, että lompakossasi oli aina jonkin verran rahaa tai kortit, jos edes muistit lompakkosi mukaasi ottamaan ja sitä satuit tarvitsemaan. Muutaman kerran vuodessa jouduit ”ei niin mieleisen” tehtävän eteen eli allekirjoittamaan papereita pankissa tai muussa virallisessa toimistossa, muuten ne asiat eivät sinua kiinnostaneet pätkän vertaakaan, olihan maailmassa niin paljon muutakin tehtävää kuin tylsät paperiasiat.

Hyvin harvalla ihmisellä oli sinun puhelinnumerosi. Toisaalta miksi olisi ollutkaan, eihän se oma puhelimesi ollut lähes koskaan edes päällä. Olit todellakin niitä harvoja ihmisiä, jotka pystyivät elämään helposti kuukauden ilman puhelinta ja nettiyhteyttä.

Et muutenkaan koskaan lörpötellyt turhia puhelimessa, soitit vain, jos sinulla oli jotain asiaa.

Jos et ollut treenaamassa, rakas tietokoneesi vei suurimman osan ajastasi, öistäkin. Teit toinen toistaan uskomattomampia kala- ja lomavideoita, joihin laitoit tekstitykset sekä valitsit niihin täydellisen musiikin sekunnilleen. Niillä oli hyvä ahdistella sitten sukulaisia ja ystäviä.

Ja jos sinut sai tietokoneen äärestä joskus pois, vietit sen ajan veden alla kuvaamassa kalaystäviäsi tai narraamassa niitä pinnan päällä.

Kuinka monet, ihanat illalliset vietimmekään hyvien ystävien, terveellisen ruoan ja täyteläisten punaviinien kera. Olihan sinulle valmentajasi opettanut, että urheilija ei käytä kermoja, majoneeseja, smetanoita jne.

Yhdestä kielletystä asiasta kuitenkin aloit lipsua viimeisten vuosien myötä. Se oli nimittäin sika. Urheilijan kun piti mielestäsi syödä vain ja ainoastaan nopeita eläimiä, varsinkin ennen kisoja. No, mutta ehkä se villisika kuitenkin oli riittävän vauhdikas.

Kuten ystäväsi Tapio Salander kerran totesikin, meidän elämämme oli yhtä juhlaa. Emme tienneet, mitä on normaali arki.Varsinkin viimeiset vuodet, jolloin saimme juhlistettaviksi sinun viisi peräkkäistä maailmanmestaruuttasi. Niin paljon hyviä muistoja jäi niistäkin. Ja kuinka aina ennen uuden kauden alkua vietit unettomia öitä pohtien, pystytkö voittamaan vielä yhden mestaruuden vai oletko jo liian vanha. Vuosi toisensa jälkeen työ tuotti tulosta.

Enduro jaksoi kiinnostaa, ja kotiasiat olivat kunnossa, kuten niin moneen kertaan totesit. Pyrit aina täydellisyyteen. Sinulle ei kelvannut sinne päin tehty kisapyörä, vaan sen piti olla yksinkertaisesti täydellinen. Jaksoit istua treenipäivän jälkeen tietokoneen ääressä tekemässä seuraavalle päivälle uusia sytytyskäyriä, joita sitten käännettiin, väännettiin ja kokeiltiin moneen kertaan ennen kuin löytyi ne sinun ajotyylillesi täydelliset käyrät. Entä sitten iskunvaimentimet? Kuinka moni olisi viitsinyt alkaa perehtyä niihinkin? Sinä kyllä, ja sen jälkeen menivät simmipakatkin uuteen uskoon. Onneksi apunasi oli alan parhaita ihmisiä, jotka kestivät sinun jatkuvat kysymyksesi ja auttoivat saamaan iskaritkin lopulta aina täydellisiksi.

Ei ollut helppoa mekaanikollasikaan. Huomasit aina pienimmätkin muutokset, jotka oli tehty ilman lupaasi tai pyytämättäsi. Milloin oli liian pehmeä satula tai Vääränlaiset tupet. Entä se takajarru, jonka piti olla myös täydellinen? Kuinka monia erilaisia jarrupaloja oletkaan vuosien varrella kokeillut? Varmasti markkinoiden joka ainoan.

Olen ollut niin etuoikeutettu, kun pääsin näkemään ja kokemaan sinusta kaikki puolesi. En ainoastaan enduroajajana, vaan myös meidän yksityiselämäpuolen. Ehdimme elää yhdessä varmasti monen ihmisen elämät yhteen laskettuna, koska hiljaisia hetkiä ei ollut olemassakaan. Matkustimme ja tutustuimme uusiin ihaniin ihmisiin jatkuvasti. En vieläkään ymmärrä, että mistä jaksoit aina ammentaa sen uskomattoman positiivisuuden ja halun nähdä, tehdä ja kokea kaiken. Mutta siitä olen niin onnellinen, että jaksoit tehdä sen aina. Aivan kuin olisit tiennyt, että aika loppuu kesken.

Olen myös todella kiitollinen kaikista maailman ystävistämme. Ilman heitä en taatusti olisi menetyksestäsi selvinnyt ja nähnyt elämää uudelleen elämisen arvoisena. Olen vihdoin oppinut minäkin, että aina pitää muistaa elää joka ainoa päivä täysillä, ei siirtää mitään myöhemmäksi, sillä aikamme voi loppua kesken täällä koska vain. Onneksi yhteisiä muistojamme kukaan ei voi koskaan viedä minulta pois.

 

- Marika -